Evankeliointi – mitä se on?

Raamatussa Uuden testamentin neljä ensimmäistä kirjaa ovat evankeliumeja. Ne kertovat Jeesuksen elämästä. Evankeliumiksi nimitetään myös sanomaa siitä, että Jumala lähetti oman Poikansa Jeesuksen kuolemaan ristillä, jotta synnin aiheuttama kuilu Jumalan ja ihmisen välillä saataisiin poistettua ja ihminen voisi jälleen olla Jumalan yhteydessä. Tämä kaikki kiteytyy hyvin pienoisevankeliumiksi nimetyssä raamatunkohdassa Joh. 3:16.

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh 3:16

Evankeliointi puolestaan on evankeliumista, eli Jeesuksesta ja Hänen työstään kertomista. Jumala itse asiassa kehottaa Raamatussa jokaista uskovaa “Menkää siis, ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani” (Matt. 28:18). Tämä saattaa kuulostaa ensi alkuun pelottavaltakin ajatukselta, jos mielikuvat evankelioinnista liittyvät kadulla tavattuihin yli-innokkaisiin seurakunnan mainoksia tuputtaviin ihmisiin tai Afrikkaan loppuelämäkseen matkanneisiin lähetystyöntekijöihin. Jeesus ei kuitenkaan tarkoita evankelioinnilla ensisijaisesti tätä.

“Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa olijoille. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5:13-16.

Evankeliointi tarkoittaa ihan tavallisen arjen elämistä oman perheen, ystävien, opiskelu- tai työkavereiden kanssa. Uskoon tulemisen myötä omat arvot ovat kuitenkin muuttuneet, ja näiden uusien arvojen mukaan elämistä Jeesus vertaa edellä suolana ja valona olemiseen. Suolan puuttumisen ruuasta kyllä huomaa, ja pienikin valo näkyy kauas, jos ympärillä on täysin pimeää. Myös ystävät ja perhe huomaavat varmasti uskoon tulemisen aiheuttavan muutoksen, ja luonnollisesti elämän muuttumisesta haluaa kertoa myös toisille.

Tässä kohtaa on kuitenkin syytä muistuttaa, ettei uskovan ihmisen elämä suinkaan ole täydellistä. Jokainen tekee elämässään runsaasti virheitä vielä uskoon tulemisensa jälkeenkin, sillä kaikki me olemme yhtä lailla ihmisiä. Virheiden tekeminen ei suinkaan pilaa mahdollisuuksia evankeliointiin, sillä uskova ei ole täydellinen niin kuin ei kukaan muukaan. Evankelioinnissakin on tärkeää muistaa olla aito oma itsensä virheineen kaikkineen. Vasta aitous avaa mahdollisuuden vastavuoroiseen keskusteluun.

Jos omasta uskosta toisille kertominen jännittää, on hyvä muistaa olla itselleen armollinen. On kuitenkin hyvä miettiä etukäteen, miksi usko on itselle tärkeä ja mitä Jeesus merkitsee minulle? Kun nämä asiat ovat selkeitä itselle, niistä on helpompi ja luontevampi keskustella myös toisten kanssa.